49. Little Richard, Here's Little Richard 1957

Nyt voidaan jo puhua omistautumisesta. Latasin bloggerin puhelimeen niin voin kirjotella Richardin pois alta samalla kun teen junalla matkaa Ilosaareen.

Ei miulla oikeestaan oo paljon sanottavaa, lämpeen vanhana fiftarifanina tämmöselle. Jytäilin menemään täysii. Pointsit siis Rikulle. Mutta mitään uuttahan tää levy ei pystyny miulle tarjoomaan, en kuiteskaan ihan niin tynnyrissä eläny äpärä oo. Perus fiftarirokki vaan toimii.

Jytäilystä tuli mieleen, että koska pidän itteeni sen verran katu-uskottavana mimminä eikä tartte minään Hynysenä kerätä amispisteitä niin voin tunnustaa täällä kaikenlaista. Kuten esimerkiksi sen, että aiemmin tällä viikolla spotifyni huusi Vain elämää levyjä ja jorasin ja lauloin mukana ihan onnessani. Ai juma, siitä tuli niin hyvä fiilis!

Lisäys pari minuuttia myöhemmin: Joko en vaan osaa tai tällä ei vaan pysty muuttaa tätä tekstin väriä. Emoilumustan taustan omaavana valkoinen teksti olis kiva. Tää menee siis julkasuun joskus kun nään tietokoneen seuraavan kerran. Time well spent!

Lisäys2: Näköjään kohtasin tietokoneen seuraavan kerran yli kuukausi myöhemmin.

Lisäys3: Lisää taukoa luvassa, koska lähdetään kotinatsin kanssa kuudeksi viikoksi lomailee. America, Fuck Yeah!

48.Stephen Stills, Stephen Stills 1970

Että tämmönen. Havahduin kuuntelevani tätä levyy kun aloin ihmettelee mikä helvetin gospelkuoro olohuoneessa oikein huutaa. Siihen mies ja kitara meininkiin en reagoinu millään tavalla mutta yhtäkkiä alkaa mimmit huutaa ja tuli sellanen "praise the lord" fiilis. Sanotaan nyt vaikka esimerkkinä Sit yourself down. Tai no hei, Church. Nimikin jo kertoo, että nyt mennään niin sanotusti higher. 

En tietenkään kuunnellu minkään biisin lyriikoita, rakkaudesta se siellä jotain inisi.

Black queenissa sen taas huomaa mitä tapahtuu kun ei oo selkeesti enää mitään sanottavaa mutta "Minähän en perkele tätä vielä lopeta". Kolmen minsan jälkeen alkaa vaan tiluttelu ja aivan turha huutelu.

Lopetetaan positiiviseen huomioon, miusta Stephenin ääni oli oikeestaan aika seksikäs.

Tuuliviiri täällä moi!

Tällä kertaa oon päättänyt, että tää blogi on nyt oikeesti vaan noita musahommia varten. Ehkä perustan oman kaikille muille löpinöille. Oon muutenkin näköjään ihan yhtä paska päiväkirjan pitäjä kun pentunakin. Niissä tais aina olla etusivulla tekstiä ja loput meni sit muistilapuiks. Tilanteet ehtii muuttuu sataan kertaan ennenkun mie oon tänne raportoinu ees ensimmäistä käännettä.

Mitään en lupaa mutta yritän skarpata tän kanssa. Niinkun alkaen nyt. Rock yeah ja peace out!

Edit. Tai miks mie päättäisin yhtäkkiä, että kirjottelisin tänne vaan jotain tiettyy hommaa. Hittooko alan itteeni rajoittamaan ja natseilee. Joo, hyvä päätös. Pysytään tässä.

Niin pitkään ollut pois, että paniikki iski kun ei salasana mennyt vielä kolmannellakaan yrityksellä oikein

Viimeks kun kirjottelin tänne, olin alottanut rahanahneena uudessa duunissa. Uus duuni oli kauhee. Tein siis sen ainoan asian mikä mahdollisti viimeisten järjen rippeiden poislähdön ja hankin itselleni potkut. Kaks viikkoa niitä tosin piti odotella mutta sitten kun se kärttyämmä vihdoin sai sen kakastuu itestään niin jumalauta, että tuntu siltä kuin sata kiloo painoo ois lähteny pois ja ekaa kertaa johonkin kuukauteen hymyilin. Myös kotinatsi huokaisi helpotuksesta, koska se sai alkuperäisen beibensä takaisin, eikä masentunutta mammaa, joka aamuisin herätessään ekana kiros elämäänsä eikä jaksanu iltasinkaan tehdä muuta kuin nysvätä omissa paskoissa fiiliksissään. Siinähän se muuten on syy siihenkin, miks tällä tontilla on ollu niin hiljasta, ei oo surullinen siili paljon jaksanu avautuu tai innostuu mistään.

Oon nyt ollu pari viikkoo työtön ja tää on MAHTAVAA!! Miten vitussa oon koskaan ehtiny käydä missään töissä? Päivät menee supernopeesti ohi ja koko ajan on jotain puuhailtavaa. Nautin. Ainakin vähän aikaa, totuushan on, että vaikka tää on ihanaa niin jossain vaiheessa pakko alkaa tehdä jotain ratkasuja. Enää en vaan haluu mennä duuniin ainoastaan rahan takia, oon niin nähny noi mestat joiden olemassa olosta en välitä pätkääkään. Ei oo miusta paljon vaadittu jos pikku hiljaa haluun työn, joka miusta on ihan mielenkiintonenkin? Sitä etsiskellessä, tää tietää vihdoin sitä, että alan kirjottaa tänne ja kuunnella musaa. Luvassa siis välillä (okei, äärimmäisen harvoin) musajuttuja ja työttömän arkea.

Lopuksi, jytää josta oon viime aikoina innostunu.

Edit: Luin äsken ton edellisen päivityksen syyskuulta. Onneks en oo yhtään angstannu jo sillon.

Hups!

Oon varmaan maailman säntillisin blogimisu. Paljon on tapahtunut sitten heinäkuun kun oon tän viimeks aukassu. Onneks sentään muistin ton salasanan.

Meitsin elämä on viime aikoina ottanu kaikenlaisia askeleita. En nyt viitti tarkistaa oonko sillon heinäkuussa kertonu mutta täähän meni siis esmes kihloihin kesällä. Jee, kotinatsi kosas. Hulluha se o. Miusta tulee rouva joskus. En tiiä millon. Ollaan niinkin romanttisia, että ei edes facebookkiin olla päivitetty. Jaa miks? No, koska meitä vituttaa (minuu varmaan enemmän), että nykysin kun siellä ilmottaa, että oot kihloissa kotinatsin kanssa niin se saatanan ilmotus ei vaan lähde pois! Miks se ei voi vaan mennä siihen uutisvirtaan ja vaipuu hiljaa alas? Ei, se on siellä oikeessa reunassa saatana jonkun 4 päivää kerjäämässä ihmisiltä huomioo ja onnitteluja. Jumankauta, not my cup of tea.

Niin ja sit vaihdoin duunii. Meni hermo lopullisesti ja alko järkyttävä työnhaku. Sain sit uuden tässä kuussa. Nimike vaihtuu paskempaan ja palkka isompaan. Oon nyt ollu siellä viikon ja vihaan sitä. Oikeesti, se hiekan jyvänen liian syvällä pillussa pomoni vois....noh, vaikka ihan vaan kävellä pois. Olin siellä toista päivää kun laitoin mollin työpaikkavahdin takasi päälle :D Minä en tuolla uraa tee. Palkkaa voin nostaa vähän aikaa. Koska työpaikkani nykysin on Pohjois-Koreassa (kotinatsin nimitys) niin arvatkaa kaks kertaa saanko kuunnella siellä musaa? En saa. Arvatkaa nyt sit samalla saanko syödä purkkaa siellä? En saa. Perjantaina kävin salaa vessassa. Älkää saatana kertoko kenellekään! Ymmärrätte siis, että pieni projektini ottaa vastatuulta alleen aika roisisti. Tää menee nyt siihen, että kuuntelen noita levyjä viikonloppusin jos jaksan. Kai mie nyt välillä jaksan.

Maailman suurin hiuskriisi

Värjäsin hiukset maanantaina kun kattelin miten järkyttävä juurikasvu oli ja mietin ittekseni, että niin paljon kun duuniani vihaankin niin en vittu tän näkösenä voi mennä. Olin neitsyt blondaamisessa ja sehän meni ihan putkeen, minkä tietty voi päätellä siitäkin, että kerron siitä täällä.

Runsaan puolen tunnin jälkeen havahdun kylmään tosiasiaan, että minulla todella on harmaat hiukset. Ensin tuli voi vitunvittu reaktio, sitten nyyhkytin hieman ja lopulta hyväksyin asian. Make it work, sano se ihana herrasmies Muodin Huipulle ohjelmassa. Kotinatsi oli sitä mieltä, että nää on hienot. Epäilen tästä lähtien sen naismaun lisäksi myös hiusmakua. Tietty vasta sen jälkeen kun olin kriiseillyt aikani, tajusin jopa googlettaa asiani. En ollut yksin ja opin, että nää ehkä vaalentuu tästä vielä. No aika sama enää, oon jo ihan tottunut.

47. Sabu, Palo Congo 1957

Rairai, ollapa jossain kuumaverisemmässä maassa pienessä hönössä jorailemassa paljain jaloin. Miulla olis tietenkin päällä maxihame ja nostelisin helmojani minkä ehtisin.


Kongot soi ja joku huutelee niinkun olis voodoot käynnissä. Oikee meininki.