Hoidin tän levyn heti aamusta alta pois niin ei pilannut kuin puolipäivää.
Vanhetessa oon alkanut kovasti uskoa karmaan. Todellakin oon sitä mieltä, että kaikki miun paskat teot kostautuu joku päivä. Oon kuitenkin ajatellut aina, että kun se päivä tulee niin otan jossain nakkikioskin jonossa turpaani ja aamulla herään piikkarin kuva otsassa ja perseeseen on polttomerkitty "naisten vihaaja". Mutta ei! Kävikin niin, että karma iski päälle kuin viekas kettu. Siinä missä minun pieksämiseen kulunut aika olisi mitattu minuuteissa niin tää helevetin levy kesti yli puolitoista tuntia! Ei jumalauta, mie oon ollu vissiin ihan kauhee ämmä. Tai siis mikään vissiin kun oon mutta tää nyt on ihan liikaa! Payback is a bitches brew.
Kaikki tähän asti kuulemani alkaa kuulostaa enkelikuorolta. Jos joku asia on tullut tehtyä selväksi niin se on syvä vihani instrumentaalimusiikkia ja ylipitkää paskaa kohtaan. Ja kun joudun 27 minuuttia kestävän instrumentaaliteoksen äärelle niin voidaan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että raivo mikä miusta alkoi kuohumaan oli suhteellisen tiukka.
Sata hallelujaa ja tuhat Neitsyt Mariaa, minä oon tästä lähtien yhtä kiva kuin vauvapulu (ja ne vasta onkin kivoja kun ei kukaan ees nää niitä).
Vihalista:
1. Jazz
2. Jatsarit
Ensimmäiset 30 sekuntia tästä biisistä kertoo mikä fiilis jäi päällimmäisenä. Sitä vaan haluis mennä ja hakata jotain...lähinnä päätä betoniseinään. Omaani siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti