Alkuun kehun itteeni. Jumalauta, ei oo Tremen kattominen hukkaan menny kun heti tunnistin, että nyt on pojat New Orleans tyylillä lähteny studioon. Ainakin joissakin piiseissä. Tarkistin vielä Wikipediasta, että kyllä, sieltä se Prima on ponnistanu. Tää oli hyvä levy, mie ihan oikeesti diggailen tämmösestä musasta. Samalla tavalla fanitan 50- ja 60-lukujen leffoja, varsinkin romanttisia komedioita. Ne on ainoa syy miksi välillä on pakko kattoo Yleä. Tää on hyvän tuulen musaa mikä toimii. Mie en "tässä iässä" jaksa oikein innostuu mistään itkuvinkuemoilusta (koska oon sellanen niin en tartte mitään jytää buustaa sitä imagoo lisää) niin suurimmaks osaks oon sitä mieltä, että jos sen tahtiin voi heiluttaa pyllyä, on se edes vähän hyvä. Selvennyksen vuoksi, pyllynheilutusmusa kategoriaan ei lasketa niitä sävelmiä, minkä tahtiin erään nimeltä mainitsemattoman henkilön baareissa sheikataan. Olipas niin salaperäisesti sanottu, että pitää olla aika Nikke Knatterton ratkaistaakseen tän.
Piti laittaa Dean Martinin kokoelmalevy soimaan. Haluun vähän aikaa pysytellä näissä meiningeissä. Jos Dean ois aikoinaan minuu pyytäny keinumaan niin oisin lähteny samantien! Lähin nytkin, ei tarttenu muuta kun yhden kerran kuulla se "Sway". Oon helppo. Priman mukaan en välttis ois lähteny, ei ollu niin hyvännäkönen.
Vastoin kaikkia maailman lakeja, biisinostona: Buona Sera. Olkoon hitti jo valmiiks.Aivan ihana.
Jälkikirjoitus: Tää oli hyvä arvostelu, sanoin ehkä kaksi asiaa itse levystä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti