2 Levyy päivässä! Oon nopee ja selkeesti panostan tähän sisältöön.
Oon aina tykänny Joan Baezista. En sen takia, että pitäisin sen musiikkia maailman parhaana vaan sen takia mitä se nainen edustaa. Joan on jaksanut kiivetä barrikadeille; ihmisoikeudet, ympäristöhommat, homot ja lesbot, you name it.
Kävi aika paljon hermoon toi Joanin laulutyyli. Oon sen verran sovinisti, että lähden näihin naisten singer/songwriter (tähän lisätään vielä genreksi folk niin ollaan aika lähellä voittoarpoja) hommiin sillä oletuksella, että paskaahan se on. En vaan lämpee yhtään tolle nainen ja kitara meiningille ja sitten pitää olla vielä niin saatanan vakava. Poikkeukset kuitenkin vahvistaa säännön ja myönnän auliisti, että on iso määrä naisia, joiden musa on hyvää ja niitä tulee tossa kirjassakin näköjään vastaan. Tosin niillä ei taida olla kitaraa.
En pääse yli tosta äänestä. Tekis mieli äänittää esimerkki siitä miltä se kuulostaa miun korviin. Se jotenkin on niin korkee ja sit vielä alkaa väristä tietyissa kohdin...Hitto, levittelen täällä käsiäni ja irvistelen kun en saa selitettyä sitä. Fare Thee Wellissä se tekee sen jossain 30 sekunnin kohdilla. Tai oikeestaan se tekee sitä pitkin biisiä. Kuunnelkaa sieltä.
Yllättäen tykästyin Wildwood floweriin, voiskohan johtuu siitä, että Nessin Miken Under The Influences levyä on tullu veivattua muutaman kerran? Arvaan, että voi. Kyllä tää Joanin astetta hipimpi versionkin toimi. Levyltä löyty myös Donna, Donna johon rakastuin aika voimalla. Oon sen ennenkin jonkun versiona kuullut mutta nyt kolahti niinkun käpy päähän. Varmuudella voin sanoa, että tuu kuuntelemaan tätä levyä uudestaan mutta eipä mennyt hukkaan sekään aika, koska löysin uuden rakkausbiisini. Sata hempeetä sydäntä ja papukaijamerkki sille.
Mutta jos teillä on sellainen olo aamuisin, että tekis mieli laittaa kukkia hiuksiin ja leveelahkeiset sammarit jalkaan niin Joan on teidän nainen.
Hitto, että on muuten ollu kuuma mimmi! Ei tosin mikään kulahtanu rätti vieläkään.
Jälkikirjoitus: Luin äsken mitä toi miun uus raamattu sanoo tuosta edellisen postauksen Elviksestä ja näköjään tuo I got a woman oli levyn täysosuma. Nauratti hieman. Kai se sitten on jos isot pojat hiekkalaatikolla niin sanoo. Niin ja vissiin tosta levystä ois pitäny löytää enemmän haukkumista. Onneks luen nuo vasta sen jälkeen kun oon jo täällä aukonu päätäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti