Jos oisin ollu ysärillä baarikelponen niin oisin jytäilly näitä menemään kuin vanha tekijä. En kuitenkaan ollu niin huti. Kaikki biisit oli taas ihan samanlaisia. Kun on hyvä tekno löydetty taustalle niin vittuako sitä vaihtamaan. Nää biisit itseasiassa olis varmaan ihan toimivia yksitellen kuunneltuna. Yks tämmönen ja sit jotain hyvää ysäriä ja sit taas tätä. Mutta koko levyllinen kerralla niin kyllä tämmösen ysärirakastajankin sydän sanoo kylmästi ei.
Biisinostona mainittakoon nyt se levyn ainoa hyvä biisi, jonka kaikki tunnistaa kun se lähtee soimaan mutta kukaan ei varmasti osaa sanoa esittäjää: Groove Is in the Heart.
Oon kyllästynyt siihen, että en näköjään tykkää mistään mitä tuo kirja tarjoo ja seuraavaksi aionkin kuunnella levyn, jota miun on pakko kehua. Voin sanoo sen jo nyt varmuudella vaikka en olekaan kuunnellut sitä ennen. Voin kuitenkin syventyy omiin ihkupihkurakkausmuistoihini ja kertoilla pusipusijuttuja.
Jotta ei vielä tänään menis liian imeläksi niin lopetan liikuttavaan tarinaan. Kävelin koira-aitauksen ohi ja sinne kipitti sellanen pikku "Fifi", ei aikaakaan kun aitauksessa multaa kaivellut vähän isompi "Raimo" huomasi uuden tulokkaan ja juoksi samantien tekemään tuttavuutta. Fifi tietysti heti meni haistamaan Raimon pyllyä mutta mitä teki Raimo? Raimo nosti rennosti jalkaa ja alkoi kuselle. Parasta mitä oon pitkään aikaan nähnyt.
Jos puhutaan huonosta ysärijytästä niin mennään sitten ihan kunnolla rajan yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti