Minä, joka nyt en normaalisti ihan kauheesti pelkää sanoa sanottavaani niin olen nyt tässä melkein kuukauden nöösäillyt pyytää palkankorotusta! Tähän asti aina kun oon yrittäny, niin joku muu on tullut sinne meidän pomohuoneeseen vaan hengailemaan, pomotyypit on ollu ihan vittupäitä, oon mokaillu niin paljon, että en itekään antas itelleni mitää rahaa tai sitten en vaan vittu oo uskaltanu!
Aivan kauheeta tämmönen, miks ei voi olla sellasella alalla missä palkka tasaseen nousis aina kun vuodet kuluu, ei tarttis miettii tämmösiä kerjäysreissuja. Nyt miulla on taas kerran uus plääni miten ehkä ensi viikolla saan suustani tän kysymyksen. Tosin oon laskenu sen varaan, että ensi viikolla myös miun yks projekti olis kaiken vääntämisen jälkeen valmis ja siinä voitonhuumassani voisin mehustella sen korotuksen. Tosin siihen nyt on aika fiftysixty mahdollisuudet, että en mehustele yhtään mitään vaan joudun alottaa vaihteeks sadannen kerran alusta. Vituttaa ihan järjettömästi tollanen, että oma onnistuminen on kiinni siitä, että tajuaako joku saatanan pälli jossain Atlantin toisella puolella tehdä duuninsa. Ite oon jo niin valmis ottamaan ensimmäisen lennon lyömään niitä kaikkia naamaan.
Tartten lisää kyhnyy! (Opin ton sanan eilen, kiitos siitä)
Että kivat perjantait vaan kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti