Nyt ollaan sellasen yhtyeen ytimessä mikä on miulle tuttu ainoastaan rumista bändipaidoista. Tosin voisin silti ottaa sellasen, koska ne on just niin rumia.
Mitäs tästä, en enää välttämättä selvinpäin päivänvalossa kuuntele. Jos saan kaljaa niin sitten.
Tosi masentavaa kun en ihan oikeesti jaksa alkaa puhumaan tämmösistä "ihan vitun sama" levyistä. Oon niin nollasta sataan sekunnissa ihminen, että haluun joko rakastaa tai vihata. Mieluummin tässä tapauksessa vihata, koska sitten jaksaisin paasata maailman tappiin siitä vihastani ja se ois paljon koomisempaakin. Koomista lähinnä sen takia, että sillonkaan keksis mitään oikeeta sanottavaa, vaan oon sillä linjalla, että "en tykkää tästä kun tää vaan on nyt paska". Joku saattas kaivata selityksen miks se on miusta paska mutta ei sais sitä.
Turhauttavaa. Siltikin, koska yleensä luovutan saatanan helposti jos ei oo kivaa niin tän kirjan vedän kyllä väkisin läpi. Pitäs vaan ehkä muuttaa tota blogin nimee, koska selkeestikään minuu ei noi levyt ihan kauheesti inspaa. Syytän siitä muita kun itteeni. Jos tossa olis hyviä levyjä enemmän niin tässä puuhassa olis ihan eri svengi.
Odotan muuten ihan kuumana päivittäin postilaatikon vieressä, että josko miulle kohta näillä meriiteillä alkas tippuu ilmasia levyjä arvioinnin toivossa. En ymmärrä miks ei oo vielä tullu.
Aika monta kirjotusvirhettä muuten löysin tästäkin. Never mind the bollocks sanon mie. Pitäsköhän muuten kuunnella sitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti