48.Stephen Stills, Stephen Stills 1970

Että tämmönen. Havahduin kuuntelevani tätä levyy kun aloin ihmettelee mikä helvetin gospelkuoro olohuoneessa oikein huutaa. Siihen mies ja kitara meininkiin en reagoinu millään tavalla mutta yhtäkkiä alkaa mimmit huutaa ja tuli sellanen "praise the lord" fiilis. Sanotaan nyt vaikka esimerkkinä Sit yourself down. Tai no hei, Church. Nimikin jo kertoo, että nyt mennään niin sanotusti higher. 

En tietenkään kuunnellu minkään biisin lyriikoita, rakkaudesta se siellä jotain inisi.

Black queenissa sen taas huomaa mitä tapahtuu kun ei oo selkeesti enää mitään sanottavaa mutta "Minähän en perkele tätä vielä lopeta". Kolmen minsan jälkeen alkaa vaan tiluttelu ja aivan turha huutelu.

Lopetetaan positiiviseen huomioon, miusta Stephenin ääni oli oikeestaan aika seksikäs.

Tuuliviiri täällä moi!

Tällä kertaa oon päättänyt, että tää blogi on nyt oikeesti vaan noita musahommia varten. Ehkä perustan oman kaikille muille löpinöille. Oon muutenkin näköjään ihan yhtä paska päiväkirjan pitäjä kun pentunakin. Niissä tais aina olla etusivulla tekstiä ja loput meni sit muistilapuiks. Tilanteet ehtii muuttuu sataan kertaan ennenkun mie oon tänne raportoinu ees ensimmäistä käännettä.

Mitään en lupaa mutta yritän skarpata tän kanssa. Niinkun alkaen nyt. Rock yeah ja peace out!

Edit. Tai miks mie päättäisin yhtäkkiä, että kirjottelisin tänne vaan jotain tiettyy hommaa. Hittooko alan itteeni rajoittamaan ja natseilee. Joo, hyvä päätös. Pysytään tässä.