Niin pitkään ollut pois, että paniikki iski kun ei salasana mennyt vielä kolmannellakaan yrityksellä oikein

Viimeks kun kirjottelin tänne, olin alottanut rahanahneena uudessa duunissa. Uus duuni oli kauhee. Tein siis sen ainoan asian mikä mahdollisti viimeisten järjen rippeiden poislähdön ja hankin itselleni potkut. Kaks viikkoa niitä tosin piti odotella mutta sitten kun se kärttyämmä vihdoin sai sen kakastuu itestään niin jumalauta, että tuntu siltä kuin sata kiloo painoo ois lähteny pois ja ekaa kertaa johonkin kuukauteen hymyilin. Myös kotinatsi huokaisi helpotuksesta, koska se sai alkuperäisen beibensä takaisin, eikä masentunutta mammaa, joka aamuisin herätessään ekana kiros elämäänsä eikä jaksanu iltasinkaan tehdä muuta kuin nysvätä omissa paskoissa fiiliksissään. Siinähän se muuten on syy siihenkin, miks tällä tontilla on ollu niin hiljasta, ei oo surullinen siili paljon jaksanu avautuu tai innostuu mistään.

Oon nyt ollu pari viikkoo työtön ja tää on MAHTAVAA!! Miten vitussa oon koskaan ehtiny käydä missään töissä? Päivät menee supernopeesti ohi ja koko ajan on jotain puuhailtavaa. Nautin. Ainakin vähän aikaa, totuushan on, että vaikka tää on ihanaa niin jossain vaiheessa pakko alkaa tehdä jotain ratkasuja. Enää en vaan haluu mennä duuniin ainoastaan rahan takia, oon niin nähny noi mestat joiden olemassa olosta en välitä pätkääkään. Ei oo miusta paljon vaadittu jos pikku hiljaa haluun työn, joka miusta on ihan mielenkiintonenkin? Sitä etsiskellessä, tää tietää vihdoin sitä, että alan kirjottaa tänne ja kuunnella musaa. Luvassa siis välillä (okei, äärimmäisen harvoin) musajuttuja ja työttömän arkea.

Lopuksi, jytää josta oon viime aikoina innostunu.

Edit: Luin äsken ton edellisen päivityksen syyskuulta. Onneks en oo yhtään angstannu jo sillon.

Hups!

Oon varmaan maailman säntillisin blogimisu. Paljon on tapahtunut sitten heinäkuun kun oon tän viimeks aukassu. Onneks sentään muistin ton salasanan.

Meitsin elämä on viime aikoina ottanu kaikenlaisia askeleita. En nyt viitti tarkistaa oonko sillon heinäkuussa kertonu mutta täähän meni siis esmes kihloihin kesällä. Jee, kotinatsi kosas. Hulluha se o. Miusta tulee rouva joskus. En tiiä millon. Ollaan niinkin romanttisia, että ei edes facebookkiin olla päivitetty. Jaa miks? No, koska meitä vituttaa (minuu varmaan enemmän), että nykysin kun siellä ilmottaa, että oot kihloissa kotinatsin kanssa niin se saatanan ilmotus ei vaan lähde pois! Miks se ei voi vaan mennä siihen uutisvirtaan ja vaipuu hiljaa alas? Ei, se on siellä oikeessa reunassa saatana jonkun 4 päivää kerjäämässä ihmisiltä huomioo ja onnitteluja. Jumankauta, not my cup of tea.

Niin ja sit vaihdoin duunii. Meni hermo lopullisesti ja alko järkyttävä työnhaku. Sain sit uuden tässä kuussa. Nimike vaihtuu paskempaan ja palkka isompaan. Oon nyt ollu siellä viikon ja vihaan sitä. Oikeesti, se hiekan jyvänen liian syvällä pillussa pomoni vois....noh, vaikka ihan vaan kävellä pois. Olin siellä toista päivää kun laitoin mollin työpaikkavahdin takasi päälle :D Minä en tuolla uraa tee. Palkkaa voin nostaa vähän aikaa. Koska työpaikkani nykysin on Pohjois-Koreassa (kotinatsin nimitys) niin arvatkaa kaks kertaa saanko kuunnella siellä musaa? En saa. Arvatkaa nyt sit samalla saanko syödä purkkaa siellä? En saa. Perjantaina kävin salaa vessassa. Älkää saatana kertoko kenellekään! Ymmärrätte siis, että pieni projektini ottaa vastatuulta alleen aika roisisti. Tää menee nyt siihen, että kuuntelen noita levyjä viikonloppusin jos jaksan. Kai mie nyt välillä jaksan.

Maailman suurin hiuskriisi

Värjäsin hiukset maanantaina kun kattelin miten järkyttävä juurikasvu oli ja mietin ittekseni, että niin paljon kun duuniani vihaankin niin en vittu tän näkösenä voi mennä. Olin neitsyt blondaamisessa ja sehän meni ihan putkeen, minkä tietty voi päätellä siitäkin, että kerron siitä täällä.

Runsaan puolen tunnin jälkeen havahdun kylmään tosiasiaan, että minulla todella on harmaat hiukset. Ensin tuli voi vitunvittu reaktio, sitten nyyhkytin hieman ja lopulta hyväksyin asian. Make it work, sano se ihana herrasmies Muodin Huipulle ohjelmassa. Kotinatsi oli sitä mieltä, että nää on hienot. Epäilen tästä lähtien sen naismaun lisäksi myös hiusmakua. Tietty vasta sen jälkeen kun olin kriiseillyt aikani, tajusin jopa googlettaa asiani. En ollut yksin ja opin, että nää ehkä vaalentuu tästä vielä. No aika sama enää, oon jo ihan tottunut.

47. Sabu, Palo Congo 1957

Rairai, ollapa jossain kuumaverisemmässä maassa pienessä hönössä jorailemassa paljain jaloin. Miulla olis tietenkin päällä maxihame ja nostelisin helmojani minkä ehtisin.


Kongot soi ja joku huutelee niinkun olis voodoot käynnissä. Oikee meininki.

Lomalla

Otsikko sen jo kertoi, tää yleinen viemäri on ollut aivan täysin lomalla vähän aikaa. Huomenna alkaa taas se paska, jota paremmissa piireissä duuniksi kutsutaan eli tääkin meininki palaa tauolta. Voin vaikka kertoo teille miten jurrissa olin ilosaaressa jos en muuta keksi. Tai vitut, ehkä kerronkin siitä miten hiukseni ovat harmaat.

Mut ihanaa, viimenen päivä yksin kotona omassa parhaassa seurassani. Pitäs varmaan käyttää tää tilanne paremmin hyödyks kuin roikkumalla netissä ja vaikka tyyliin runkata.

No onpa helevetin siistii

Sohin varmaan henkisen penikseni ampiaispesään tällä mutta tiedättekö mikä minuu alko just äsken vituttaa ihan kunnolla? Ne saatanan derbytytöt! Mikä juttu tää oikein on, että ne mimmit on yhtäkkiä joka paikassa? Messuilla, leffoissa, musiikkivideoilla. You name it, ne on siellä. Onko sekin joku sääntö, että jos satut olemaan kyseisen lajin harrastaja niin on pakko posee jossain naamakirjassa siinä helvetin asussa? Joka mimmillä mikroshortsit ja luistimet jalassa ja niin hemmetin asenneilme, että kusen alleni ihan just. Oikeestihan se on tosi huikee laji, mikäs sen parempaa kun naiset tönimässä toisiaan, oon itsekin harrastanut sitä usein aamuöisin baarin vessajonoissa. Vähemmän menestyksekkäästi mutta hei, ei se voitto vaan yritys. Mut miks pitää tehdä itestään niin iso numero jos sattuu olemaan harrastaja? Mikä toinen harrastusryhmä tunkee tällä hetkellä itteensä joka paikkaan? EI MIKÄÄN! Aika moni käy esim. lenkillä eikä ne raportoi heti kun ostaa taas kerran uudet lenkkarit. Nyt on ihan turha sanoo, että ei ne ite tunge vaan ne pyydetään. Mitä välii? Ite kuitenkin saa päättää tartteeko mennä joka paikkaan. 

Tääkin trendi rantautu Suomeen ihan vaan pikkusen jäljessä. Tuli varmaan Veeärrällä kun kesti niin pitkään. Mutta voitasko vähitellen siirtyy puhumaan jostain muusta? Onneks en itekään just antanu lajille huomioo. Damn, oon tyhymä!

Hannan teiniängstihetki päättyy. Rakastan kaikkia. Ja joo, oon kateellinen. Mikäs muu tämmöstä sais kirjottamaan.

Tytöistä puheenollen, tää on hyvä.

46. Megadeth, Rust in peace 1990

Nyt ollaan sellasen yhtyeen ytimessä mikä on miulle tuttu ainoastaan rumista bändipaidoista. Tosin voisin silti ottaa sellasen, koska ne on just niin rumia.

Mitäs tästä, en enää välttämättä selvinpäin päivänvalossa kuuntele. Jos saan kaljaa niin sitten. 

Tosi masentavaa kun en ihan oikeesti jaksa alkaa puhumaan tämmösistä "ihan vitun sama" levyistä. Oon niin nollasta sataan sekunnissa ihminen, että haluun joko rakastaa tai vihata. Mieluummin tässä tapauksessa vihata, koska sitten jaksaisin paasata maailman tappiin siitä vihastani ja se ois paljon koomisempaakin. Koomista lähinnä sen takia, että sillonkaan keksis mitään oikeeta sanottavaa, vaan oon sillä linjalla, että "en tykkää tästä kun tää vaan on nyt paska". Joku saattas kaivata selityksen miks se on miusta paska mutta ei sais sitä.

Turhauttavaa. Siltikin, koska yleensä luovutan saatanan helposti jos ei oo kivaa niin tän kirjan vedän kyllä väkisin läpi. Pitäs vaan ehkä muuttaa tota blogin nimee, koska selkeestikään minuu ei noi levyt ihan kauheesti inspaa. Syytän siitä muita kun itteeni. Jos tossa olis hyviä levyjä enemmän niin tässä puuhassa olis ihan eri svengi.

Odotan muuten ihan kuumana päivittäin postilaatikon vieressä, että josko miulle kohta näillä meriiteillä alkas tippuu ilmasia levyjä arvioinnin toivossa. En ymmärrä miks ei oo vielä tullu.

Aika monta kirjotusvirhettä muuten löysin tästäkin. Never mind the bollocks sanon mie. Pitäsköhän muuten kuunnella sitä?

Harmitus

Aloin selailee tätä ja näköjään kaikki noista miun videolinkeistä ei enää toimi. Paska homma, en nimittäin itekää muista mitä biisiä oon täällä 60-luvun suosikkinani viljelly. Nii, että haistapa sinä juutuub paska. Mut, koska myös E-rotic on poistettu täältä niin ehkäpä se on yrittäny palvella jotain yleistä hyvää. Siitäkin huolimatta, laitan ihan vittuillakseni sitä lisää.


HELP ME DR. DICKKKKKKK!

Uus tukee!

Varastin otsikon todella röyhkeesti Martina Aitolehden sanavarastosta. Ois vissii pitäny kirjottaa viellä C:llä tuo.

Jos tällä blogilla ois lukija niin se joku ois varmaan närkästynyt kun päivitän tätä niin nopeella tahdilla, että hitaammat ehdi lukee.

Kävin eilen puolivuosittaisella kampaajareissullani ja taas on uus tukka. Oon ihan hämmentyny kun pitkästä aikaa on sellanen tukka, että itekin pitää vähän totutella ja peilata jokaikisestä lasista. Sillon kun minä olin nuori niin tää tukka vaihto vähän väliä väriä ja mallia mutta nyt oon ollu niin jämähtyny, että tukka on suorastaan kuvastanu sitä. Nyt oon ekaa kertaa evah blondi. Katotaan, että saaks täl miehii (kotinatsi hyppää tän kohdan yli) ja onks yhtäkkii kivempaa.

Huomenna tai tänään miun avautumiskanava palvelee vihdoin alkuperäistä tarkoitustaan. On nääs levy pyörimässä ja Hannan arvostelut tekee kam päkin Megadethin levyllä. Oujee.

Ja jos oikein innostun, saatan kertoo teille miten otin Pärnyyyyn haltuun viikonloppuna.

Over and out.

Otsatukka

Niin paljon kun tykkäänkin otsatukastani niin välillä se kyllä vituttaa. Se kasvaa niin saatanan nopeesti. Sit tietty löydän itteni säännöllisin väliajoin saksimassa sitä fiskarsseilla vaikka joka kerta vannon, että en enää ikinä leikkaa sitä ite.  Onneks se ei oo kuitenkaan sellanen fiftariotsis, jonka pitäs olla oikeesti kuosissa ja suorassa. Tässä harakanpesässä pari liian pitkää hiusta ja vinoleikkaus ei kuitenkaan kaada elämää (vituttaa kuiteski).


Sitten kun otsatukka on vihdoin siinä mitassa, että nään taas eteeni, pääsemme miun oikeeseen ongelmaan. Kulmakarvoihin. Minkälainen masokisti pitää siitä nyppimisestä? En ikinä totu siihen, joka kerta se sattuu. Onneks en omista ihan kauheita brezhneveitä niin pystyn (omasta mielestäni) olemaan nyppimättä niitä aika pitkään. Toisaalta, kuten kävi ilmi, minuu ei ne pari ylimäärästä karvaa siellä sun täällä haittaa. Moni luultavasti ampus mieluummin itteensä jalkaan kun menis miun karvoilla ulos.


Otsatukan hyvät puolet: Otsan finnit ei näy ja kulmia ei tartte nyppiä. Plus, näytän ihan jonnelta ilman sitä (oon viimeaikoina oppinu, että nuoriso sanoo nykysin jonne eikä urpo). Joskus välillä elämässä on tilanne kun otsatukka on niin likanen, että edes kuivashampoo ei pelasta. Sillon laitan sen syrjään pinnillä ja häpeen koko päivän. Mut toisaalta, tässä mitään miehiä olla pokailemassa.


Olipas jänskä illan aihe täällä taas. Voisin käsitellä omissa postauksissaan kaikki karvani. Käsi, jalka ja pillu. Kiinnostuneita? Anybody?

Kaks viikkoo sitten

En turhan reaaliajassa näitä juttujani tänne kirjottele. 


Oltiin siis pari viikkoo sitten kattoo sitä Adamsin Ryanii Tukholmassa. Olihan se hyvä joo mutta kyllä toi akustinen setti nyt vaikuttaa siltä, että on live-esiintymisiltään vähän sellanen one trick pony. Vaikka piisit on hyvii niin ei oo mitään tarvetta nähdä uudestaan. Tilanne on täysin toinen sitten jos helvetti jäätyy ja se alkaa vetää sitä rokkimeininkii uudestaan. Se on kuitenkin nyt nähty ja tehty. Oli muuten eka kerta ever kun lähin keikan aikana kuselle, nolotti siellä täysin hiljasessa konferenssisalissa rymytä paikaltaan. Onneks muillakin oli pieni rakko.


Mut se siitä, mennään niihin neljään syyhyn miks Ruotsi on kehitysmaa.
1, et saa kaljaa kaupasta
2, eipä sitä alkostakaan saa jos ei tiedä jo aamulla, että vois juoda
3, vittu ees yhen baarin voisitte lykätä johonkin
4, matkalippuu ei saa bussista

Hankin muuten eilen itelleni jonkun kesätaudin. Jätte bra.

45. Radiohead, Kid A 2000

Ollaan tultu siihen pisteeseen, että en ees yritä löytää mitään sanottavaa kun sitä ei ole.


Sitäpaitti Living End sanoo kaiken tarvittavan jo ensimmäiseen 15 sekuntiin. Olisin laittanu oikeen videon mutta jostain syystä tää bloggeri ei nyt haluu, että laitan. Vitun ämmä.

Viikonloppuja!

Finni

Oon pitkään lueskellu niitä juttuja kun porukka kyselee bloggaajilta miten ne hoitaa niiden ihoa kun ikinä ei oo finnin finniä ja joka jumalan ämmä on näköjään niin onnekas, että voi mennä meikit päällä nukkumaan kunhan vaan juo sillon tällön lasin vettä niin ikinä ei oo minkään asteen iho-ongelmaa. Hei joka jumalan ämmä, täällä kirjottaa katkera ämmä.

Miulla todellakin on iho-ongelma tai ainakin oli. Nykyään näytän vähän vähemmän karanneelta pizzatäytteeltä. Arvatkaa miten paljon pyöri poikia ympärillä siinä joskus 14 vuoden kieppeillä kun popsin aknelääkettä naamaan? Ei yhtään...jännä.

Mut joo, oikeesti miun piti tulla kertomaan, että saan finnejä maailman omituisimpiin paikkoihin. Tähän postaukseen sain inspiraation kun bongasin uuden ystävän lantiostani. LANTIOSTA! Top kakkoseen pääsee myös korvanlehti (josta tuli muuten lopulta mätää ihan järkyttävä määrä) ja pillu (nuff' said).

Appelsiini

Voi luoja ja buddha ja kaikki te muutkin! Löysin reidestäni selluliittiä! Pää levii! Ja näköjään reidet myös!!!11!

Kun täti itsensä vanhaksi tunsi

Viikonloppuna olin kuuntelemassa elävää musiikkia. Huomasin, että sukupolvien välinen kuilu on saavutettu ja minä seison sillä vanhusten puolella. Onko joku jo lanseerannut termin hipsteripunkki? Jos ei ole niin mie teen sen nyt. Minä seisoin yleisössä järkyttyneenä miten huonoa yhtyettä olen saapunut katsomaan ja itkin verta sen 7.5 euron perään, jotka olisin voinut laittaa matkakassaan. Kyllähän se pojat nyt niin on, että se ei riitä, että näytät persettä keikalla. Minulle se ei riitä mutta suurin osa yleisöstä taisi ollakin lukioikäisiä ja tuntui olevan kovasti fiiliksissä. Jos asenne on muuten kohdillaan niin A) sitä persettä ei ole pakollista näyttää B) sen näyttäminen ei tunnu teennäiseltä yritykseltä saada tytöt kiljumaan. Yleensä kyllä ihan intoudun livemusasta jos kuosini on edes sinnepäin yhtä alkoholilla kuorrutettu kuin lauantaina. Oikeesti, jopa kännihanna oli sitä mieltä, että eihän tossa touhussa oo mitään järkee.

Mä olen hipsteri mä olen tulevaisuus, laulas Pikku G kun nyt mestoille ilmestyis.

Kiitos Räjäyttäjät. Never again.

Maanantai ja negatiivihanna täällä heti huutelemassa. Maailmassa siis kaikki hyvin.

Kerronpa vielä tähän loppuun sen, että kotinatsi ja minä mennään katsomaan Ryan Adamsia Tukholmaan perjantaina. Kiteytettynä keikka mun osalta menee niin, että fiilistelen ne pari biisiä, jotka on miulle henkilökohtasesti tärkeitä ja sit juon ylihintasta Ruotsalaista kaljaa lopun ajan. Kuulostaa suunnitelmalta.

Ennen oli paremmin

Mistä lähtien jokaikinen asia on pitäny kuorruttaa hymynaamoilla ja sydämillä? Kyllä ennen tajuttiin sarkasmin päälle ilman, että se kuorrutettiin xd-naamoilla.

44. Ray Price, Night life 1962

Ignore. Liian "vanhahtavaa" countryy miulle. 
Kyllä, tätä laitoin teidät odottamaan monta viikkoo. Kannatti.

Vielä kerran tästä

Kehityskeskustelut oli ja meni. Meni hyvin hitaasti, annoimme toisillemme rakentavaa palautetta yhteensä noin parin tunnin verran. En saanut potkuja vaan korotukseni ja mahdollisesti vielä uuden ellen nyt sit ala perseilee ihan kunnolla.

Edellisenä iltana kun olin lähdössä kotiin, kävi ilmi, että pari paperia ei olekaan siellä missä niiden piti olla. Niitähän täällä sitten etsittiin ja lopulta pillitän illan kotinatsille, että vittu saan potkut. Tosin itsehän tiesin, että katoaminen ei ollu miun syytä mutta vittu milläs todistat kun ne nyt sattu olemaan kadonnu. Very long story very short: Toinen pomoni oli näpistänyt ne omaan talteen kellekään kertomatta. Jösses, ei vittu varasteta sitä tavaraa toisilta vaikka kuinka maksaisit miun palkan saatana!

Ei kantsi miulta paljon neuvoo siis tulla kyselemään palkankorotuksien hankkimiseen, ei vissiin ihan menny niinkun Ikean ohjeissa (heh, toihan on hyvä. Ite keksin).

Oisin jytääkin kuunnellu mutta kun en jaksa kertoo siitä teille.

Pitää muuten valittaa tästä uudesta bloggerista kun muutkin tekee niin: Ihan paska, vanha takasin.

En oo enää nöösi!

Kamalaa. Eilen sain vihdoin pyydettyy sitä palkankorotusta. Huomenna miulla on jokin virallinen keskustelu asiasta. Jännittää, tuntuu siltä niinkun olis menossa johonkin kokeeseen tai työhaastatteluun uudestaan. Varsinkin kun pomoni ilmoitti tekevänsä jonkinlaisen listan asioista mistä se haluaa keskustella. Oon niin varma, että se on sellanen "et vaan vittu osaa" lista. Kotinatsi aikoo prepata miut täyteen valmiuteen, ite lähinnä mietin, että onko roiskeläppä oikee asu sellaseen miitinkiin? Vanha positiivari miussa on vielä sitä mieltä, että perseelleenhän se kuitenkin menee. Oon niin huono tollasissa, meen paniikkiin ja punastun. Ole siinä sitten uskottava ammattilainen. Mikä vitun ammattilainen, miulla oo ees mitään koulutusta tähän hemmetin duuniin.

Mut ainakin miulla on postin tuomat uudet ihanat kumpparit.

Päivän naurut tarjosi joku ihana, joka oli saapunut tänne haulla "juntti+jane+fonda". En ikinä kyllästy nauramaan näille. Ihan mahtavaa. Mutta oon kyllä joo sen verran juntti todellakin, että kantsii kytätä millon lähden seuraavan kerran kotiseudulle ja laittaa kehäkolmosen portit samantien kiinni. 

43. Neil Young, After The Gold Rush 1970

Tässä sitä mennää taas!

Nythän on niin, että tykkään Neilin biiseistä mutta en ihan kauheesti voi sietää sitä lauluääntä. Joku urpo kuten minä esimerkiks vois ihan pokkana niputtaa Neilin ja Nylon Beatin samaan laatikkoon. Oi kyllä, vertasin juuri Neil Youngia Nylon Beatiin. Mutta minkäs teet kun miusta niillä on sama ongelma. Vaikeeta kuunnella tuota ääntä koko levyllinen.

Biisinosto: Cripple Creek Ferry

Koska oon sellanen hittihuora niin bonusnostona myös Hey Hey, My My tai vaihtoehtosesti My My, Hey Hey. Ihan miten vaan.

Jaa, eipä miulla muuta sanottavaa tästä teoksesta ole. Tuskin kenellä muullakaan näin tyhjentävän analyysin jälkeen.

Trendikäs bloggaus/blokkaus/plokkaus tauko

Pääsiäinen sekotti miun pään ja oon näköjään pitäny tauon. Ei se mitään. Ei oo huvittanu kuunnellakaan noita yhtään. Äsken kuuntelin Tiger Armya huomaamattani ihan liian pitkään ja nyt on musiikinkuuntelu ähky.

Meidän toimistolla käy muuten maailman ihanin siivoojanainen. Miun työpäivä kirkastuu aina kahden viikon välein kun saan juoruta näistä äijistä roskienvientireissulla. Onhan se hienoo kun on täällä näitten miesten kanssa ja sit pääsee välillä haukkumaan ne kaikki paskoiks (okei, ei kaikkia. Miun angsti on aika tehokkaasti keskitetty vaan yhteen tällä hetkellä). Sit taas jaksaa kaks viikkoo. Ihanata!

Pojat ei vaan tajuu.

Oon niin nöösi!

Minä, joka nyt en normaalisti ihan kauheesti pelkää sanoa sanottavaani niin olen nyt tässä melkein kuukauden nöösäillyt pyytää palkankorotusta! Tähän asti aina kun oon yrittäny, niin joku muu on tullut sinne meidän pomohuoneeseen vaan hengailemaan, pomotyypit on ollu ihan vittupäitä, oon mokaillu niin paljon, että en itekään antas itelleni mitää rahaa tai sitten en vaan vittu oo uskaltanu!

Aivan kauheeta tämmönen, miks ei voi olla sellasella alalla missä palkka tasaseen nousis aina kun vuodet kuluu, ei tarttis miettii tämmösiä kerjäysreissuja. Nyt miulla on taas kerran uus plääni miten ehkä ensi viikolla saan suustani tän kysymyksen. Tosin oon laskenu sen varaan, että ensi viikolla myös miun yks projekti olis kaiken vääntämisen jälkeen valmis ja siinä voitonhuumassani voisin mehustella sen korotuksen. Tosin siihen nyt on aika fiftysixty mahdollisuudet, että en mehustele yhtään mitään vaan joudun alottaa vaihteeks sadannen kerran alusta. Vituttaa ihan järjettömästi tollanen, että oma onnistuminen on kiinni siitä, että tajuaako joku saatanan pälli jossain Atlantin toisella puolella tehdä duuninsa. Ite oon jo niin valmis ottamaan ensimmäisen lennon lyömään niitä kaikkia naamaan.

Tartten lisää kyhnyy! (Opin ton sanan eilen, kiitos siitä)

Että kivat perjantait vaan kaikille.

Viime kesänä

halusin kovasti sellasen Bon Jovi farkkuliivin. Noh, Bon Jovi tuli Suomeen mutta ei ollu liiviä (jos ois ollu liivi niin oisin varmasti diggaillu siitä konsertista enemmän. Mitään tekemistä ei ollu sen kanssa, että ne soitti niitä paskoja uusia mitkä ei kiinnosta ketään). Nyt on liivi mutta missä on Bon Jovi?!

42. Thelonious Monk, Brilliant Corners 1957

Voi vittu mitä paskaa. Tästä lähtien nää saatanan jatsit ignoorataan täällä täysin. Valitettavasti joudun ne silti kuuntelemaan koska en haluu huijata. 

Kotinatsi

Kaikki, joilla on oma kotinatsi voi ehkä ymmärtää mistä puhun. Miulla oli taas eilen elämäni vaatekriisi ja sen sijaan, että kotinatsi olisi ihanasti kertonu, että hänen aarteensa (ei välttis ois tarvinnu sanoo aarre) näyttää hyvältä  JOKA VITUN ASUSSA MITÄ SE ON KOKEILLU VIIMESEN PUOLEN TUNNIN AIKANA niin se vaan tuhahtaa, että ei mennä sit ollenkaan jos on noin vaikeeta. Autto ihan vitusti ja tähän vetoankin tänä iltana kun miun asu on farkut ja wait for it, wait for it t-paita kruunattuna neuleella. No toisaalta, en mie mitää miehiä oo menossa pokailee.

41. Pixies, Bossanova 1990

Tykkäsin tästä levystä samantien, koska miulla on brittiystävä, joka aina välillä kutsuu minuu Pixieksi. Ihan on hyvä syy tykätä siis levystä. Mut hei tosissaan, tykkäsin tästä muutenkin, luit aivan oikein kotinatsi, MIE tykkäsin jostain mitä wikipediassa kutsutaan "vaihtoehtorokiksi". Annoin jopa anteeks sen, että minuu järkytettiin heti alkuun muutaman minuutin instrulla.

Meinasin eka jättää perinteisen biisinoston tekemättä kun ajattelin, että en osaa valita mutta vitut. Vähän enttententtenmeiningillä voittajaksi selvisi "All Over The World".

Saatanpa antaa tälle joskus toisen kuuntelun. 

Haluun myös tervehtiä kaikkia miun uusia ystäviä, jotka on suorastaan ryysiny tänne punkkifoorumilta. Teitä varmaan ilahduttaa, että myös mie käyn välillä vierailee teillä. Sen sijaan en jaksa pyllyyntyä ettimään miten te tänne löysitte ja tuskin oikeesti ees haluun tietää, koska mitään positiivista se ainakaan ei ole. Mut ei se mitään, positiivisuus on perseestä ja minä vielä enemmän.

Takasin vielä aiheeseen sen verran, että muutama seuraava levy tulee olee jatsia ja Hanna hyvin kärttynen.

Viime kerralla...

Kirjoitin tänne viimeks, että laitoin ekaa kertaa laihdutuspöksyni jalkaan. Tällä kertaa kerron, että aloitin laihduttamaan. Jäätävä aloitus kyllä ollut. Aloitin maanantaina ja oon joka päivä painanu 100g enemmän. Saatan tehdä jotain väärin? Päätin myös viime viikon morkkiksissa, että nyt loppu dokaaminen vähäks aikaa (tää lupaus ei pidä kun max. kolme viikkoo). Eilen sitten kun en ollut tavalliseen tyyliini pelti kiinni, hame korvissa ja haukkumassa kaikkia vaan kattelin jenkkiläisiä teinisarjoja ja söin sipsejä niin vaaka päätti tänä aamuna vihdoin näyttää vähemmän.

Kun nyt sanon, että laihdutan niin tehdäänpä yks asia samantien selväks. Se ei todella tarkota, että millään tavalla alkaisin täällä raportoimaan paljon painan nyt ja miten pitkä oon, että kaikki kotitohtorit pääsis analysoimaan tai mitä oon syönyt ja kuntoilenko (en vitussa kuntoile), koska laihdutusblogia tästä ei tule. Välillä tosin voin fiilistellä jos oon laihtunu ja todellakin kerron sitten kun oon tavotteessani. Miulle tulee mailiin niitä citydiili tarjouksia ja siellä oli viikolla jotkut laihdutuslegginssit. Ihan oikeesti? Niihin en lähde, paitti jos lupaatte miulle, että kun laitan ne jalkaan niin voin juoda sohvalla kaljaa ja silti laihdun.

Sitä musaa tulee taas ensi viikolla. Jos miun kahta lukijaa kiinnostaa. No kiinnostaahan teitä nyt!

Eka kerta

Ostin vuosi sitten sellaset "läskit kuriin" pöksyt. Laitoin ne tänään ekaa kertaa jalkaan. On nimittäin vyötärö aika tiukassa paketissa.  Seksikästä.

40. The Soft Boys, Underwater Moonlight 1980

Pidän tän lyhyenä: En kuuntele toiste. En ollu tästä oikeesti mitään mieltä. Ei se ollu paska, ei se ollu hyvä. Se vaan oli.

Biisinosto: "I Got The Hots".

Vois alkaa vähitellen tulee jotain hyviä levyä. Valitettavasti tiedän, että miulla on näköpiirissä lähinnä niitä helevetin hyviä jazzlevyjä. Ajattelin, että pääsisin edes sataan levyyn hirveellä draivilla mutta ei vittu tuo kirja kyllä palauttaa aina kerran viikossa maan pinnalle. Oon oikeesti luovuttanu ihan kokonaan sen suhteen, että jaksasin rankasta itteeni sen useammin. 

En saa syyttää kirjaa ja päivän levyä kaikesta. Ihan yleisestikin väsyttää, on rumanaamapäivä ja housut puristaa. Eilen tuli Cosmo, en oo avannu sitä mutta jo se eilen piristi vähän kun kotiin tullessani astuin kurasella maiharilla kansikuvamimmin päälle. Oo siinä sitten kuuma kun on paskaa naama täynnä.

Yks juttu vielä

Kun nyt kerta kirjauduin tänne sisään niin sama kertoo tääkin. Lauantaina naistenvessassa järkytyin. Miusta on ihan normaalia, että muijat meikkaa siellä. Anti mennä vaan. Huulipunat paikoilleen ja horoilemaan, se on miun motto. Mutta siinä vaiheessa kun tuun sinne vessaan ja joku saatanan pälli suorentaa siellä hiuksiaan niin ei voi kuin ihmetellä. Ihan oikeesti? Totesit siinä toista sidukkaa juodessas, että nyt on kyllä tukka ihan liian kiharalla mutta hei onneksi siulla oli iltalaukkuun pakattuna suoristusrauta niin, että eikun vessaan valtaamaan koko hemmetin peilipinta-ala. 
Sanon vielä sen, että jos sinä kyseinen nainen olet ollut siellä baarissa jonkun miehen kanssa ja jostain syystä olet sitten ilmottanut, että kipaset pikaisesti vessassa ja se reissu sitten venyy niin se mies ei todella oleta ensimmäisenä, että "jaahas, Lissu varmaan jäi suoristaa tukkaa". Ei, se ajattelee, että "jaahas, Lissu varmaan jäi paskalle". Word.

Havainto

Mistä tietää, että ei ole enää sedulan tuorein lihapala? Kun eksyt musiikkikanavalle ja innostut, että jee onpa mahtijytät. Sitten huomaat, että ruudun yläkumaan on lätkästy teksti "retro". Mistä lähtien esimerkiks Verven Bitter Sweet Symphony on ollu vanha biisi?Tai Roxette!!?!

Bändäri

Tajusin eilen darrassa, että jos en muuta silleen ole elämässä onnistunut saavuttamaan niin ainakin 15-vuotias teinihanna olisi innoissaan kun tietäisi, että kyllä, tulevaisuudessa saa herätä keikan jälkeen sen laulajan vierestä. SCORE!


Koskaan ei ole liian vanha bändäriksi.

Suosikki

Aloin nyt fiilistelee enemmänkin tätä 60-lukua niin tässä tulee yks miun ikuinen suosikki.

39. Ray Charles, Modern Sounds In County And Western Music 1962

Levyn nimi aiheutti spontaanin naurun kun kuuntelin tätä. Ihan vaan sen takia, että eihän tää omiin korviin kuulosta kovin modernilta. 

Oli aikasta kiva old school fiilistelylevy. Tässä on vaan tosi paljon sellasta hidastelua ja ite taas tykkään enemmän kun Ray hakkaa sitä pianoo arskat vinossa ja rääkyy sen asiansa ilmoille. 

Biisinosto: Bye, Bye Love: Paras piisi heti pois alta. Sen jälkeen alko se 10 kipaletta kestäny hidastelu ja viimesellä noustiin taas elävien kirjoihin.

Niin paljon kun rakastankin tän aikakauden musaa, niitä slovareitakin, niin yksi ihan pieni asia minuu aina välillä häiritsee. Tässäkin levyssä. Osoitan taas miten perillä oon hommista kun oksennan tänkin asian ilmoille mutta silti tässä tulee. Tälläkin levyllä oli liian monta sellasta kappaletta, jossa sinne taustalle ilmaantuu jokin kuoro/taustalaulajat ja sit noustaan johonkin ihan eri sfääreihin, että jos mentäs vielä ylemmäs niin koirat ois ainoo yleisö. Kiitos ja näkemiin.

38. Limp Bizkit, Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water 2000

Tän kuunteleminen julkisesti hävetti ihan oikeesti. Piti ihan kirjasta lukee miks hitossa tää on siellä mutta en nyt saanu oikein muuta irti kun, että sitä on myyty ihan pirusti.


Onhan tää nyt ihan kauheeta jöötiä. Se, että aikuiset miehet tekee tämmöstä vie kyllä uskon ihmisiin. Tai miehiin. Fred, käännä se lippa oikeinpäin,nosta housut ja ole hilijaa.


Koska tän on pakko olla joku hassu huumorijuttu "hehe, laitetaan sinne kirjaan limppi, hehe" niin biisinosto noudattakoon tätä kunniakasta linjaa: Hot Dog. 


"Ain't life a bitch? 
A fucked up bitch 
A fucked up sore with a fucked up stitch 
A fucked up head 
Is a fucked up shame 
Swinging on my nuts 
Is a fucked up game 
Jealousy filling up a fucked up mind 
It's real fucked up 
Like a fucked up crime 
If I say "Fuck", two more times 
That's fourty six "Fucks" in this fucked up rhyme"

Mie itekin kiroilen liikaa ja teineilen muutenkin joten vittuuks tässä. Fred, let your fuck flag fly.

Tuli muuten limpistä mieleen yks samaan aikakauteen menevä bändi ja sitä kautta taas hieno tarina. Olin joskus 16-17veenä treffeillä pojan kanssa. Sen lisäks, että se oli supertylsä ja sillä oli sama nimi kun meidän iskällä (oikeesti, voiko kukaan deitata tyyppiä, jolla on sama nimi kun jommallakummalla vanhemmalla?), niin kyllä se lopullinen niitti niille treffeille oli kun kävi ilmi, että se tykkää alla olevasta bändistä. Toisia treffejä ei tullu, enkä vastannu sen viesteihin.

Kukat

Koska olen ottanut tavaksi kertoa näitä hulvattoman hauskoja juttuja duunistani niin jatketaan.


Maanantaina kun tulin töihin miulle oli ostettu tänne kukkia! SIIS JUMALAUTA KUKKIA! Ei mitään sellasia "pidä näitä kaks päivää maljakossa, ihastele ja heitä roskiin" vaan sellasia mitä miun oletetaan hoitavan pitkään ja rakkaudella. Näytänkö mie joltain saatanan hortonomilta? Tyhmä kysymys, te ette sitä voi tietää. En ees tiedä mitä kukkia nuo on. Jotain keltasia. Ja niitä ei ole yksi tai kaksi niitä on kolme. Yksi niistä tekee jo kuolemaa ja miulla ei oo mitään käsitystä miten se pelastetaan. Saatoin kyllä vahingossa murhata sen hukuttamalla. Hups! Kostoksi tästä lahjasta, kävin ostamassa firman rahoilla suihkepullon ja kastelukannun. Hähää!


Miehet on kyl ihan ihmeryhmää.


Niin ja vielä piti sanomani, että nyt on semmoset jytät menossa, että melkein hävettää kuunnella töissä.

Melkein!

Olin tänään Gina Tricossa katselemassa vaatteita joihin en mahdu ja samalla tietty tarkistamassa onko silmien alla uusia ryppyjä. Niiden valot ja peilit on lyömätön yhdistelmä uusien uurteiden bongaamiseen.

Tää vinkki ei kuitenkaan ollut syy miksi aloin kertomaan käynnistäni vaan se, että silmäni kiinnittyivät Nirvana T-paitoihin. Noin 30 sekunnin ajan vanhan tädin sydäntä lämmitti ja ehdin jopa katsoa onko omaa kokoa. Sitten tajusin taas missä olen ja ripein askelin poistuin häpeillen kaupasta. 

Kyllä se niin on, että oma luonto ei anna ostaa bändipaitaa mistään "muotikaupoista". Että ne pääsee miun päälle niiden pitää olla miesten paitoja (se lady fit on ällö miun mahaläskien mielestä), huonosti istuvia, ja sitten niiden kaula-aukot ja hihat on silvottu menemään fiskarsseilla.

Videon löytää sieltä juutuubista.

37. Depeche Mode, Violator 1990

Mie en osaa laulaa. Mutta onneks se ei Sing Staria kiinnosta ja saan aina Enjoy The Silencista mahtipisteet.


Jos oisin kuunnellu tän pari vuotta sitten niin oisin ollu tälle tosi ankara mutta nyt kun oon tämmönen kypsä aikuinen niin en oo ihan niin ahdasmielinen. Jaksaisin ehkä illalla fiilistellä tätä puolen levyn verran mutta siinä menee raja. 


Suurin ongelma tän yhtyeen kanssa on yrittää päättää, että onko tuo laulaja nyt kuuma vai ei. Vaihtuu vähän kuvan mukaan. On se ehkä vähän kuuma.


Biisinosto: Waiting For The Night, nätti.

Tällä kertaa kyrsii

Mie jaan työpaikkani seittemän äijän kanssa. Se vituttaa välillä mutta tänään erityisen rankasti vituttaa ihan spesiaaliasia.


Muutettiin vähän aikaa sitten toimistoa ja tästä johtuen jouduin luopumaan omasta vessasta. Oisko miten epäkohteliasta pyytää toinen vessoista itelleen? Seittemän miestä, jumalauta ne saa vessan ällöttävän kuntoon. Varmaan saa seittemän naistakin ja varmaan saan minä yksinkin mutta ainakin ne ois omat ällöt.


Muutosta aiheutuvien rästitöitten johdosta myös levykuuntelu on ainakin ens viikkoon tauolla. Jos siitä on joku kiinnostunu. Minä en oo ainakaan.

Ei jumalauta!

Tänne on joku tullut hakusanalla "Näin miellytät miestäsi"! Pissin kohta alleni kun naurattaa niin paljon!


Okei, cosmopostaukseni varmaan vaikutti asiaan mut silti! Kotinatsikin varmaan voi nyökytellä hyväksyvästi, että kyllä se vaan hänen avovaimonsa tietää nää hommat. Näin on. Not. 


Tälle vinkkien hakijalle haluaisin sanoa, että voitko nyt lopettaa sen miellyttämisen ja googlata jotain fiksua kuten söpöjä pandoja. Autan siut alkuun.

Aamulla nauratti

Joku ääliö oli parkkeerannut ruman autonsa lastauslaiturin eteen ja lumentyöntäjämies oli kipannut noin kahden metrin lumivuoren sen ympärille. Siinähän kaivat sen sieltä pois. En auta.

36. The Carpenters, Close To You 1970

Saatoin kuunnella tän viikko sitten ja unohtaa koko jutun. Hups!


Muistan kuitenkin ihan diggailleeni tästä. Tää yhtye on semmonen oodi herttasuudelle. Niin söpöjä kun laulavat niitä duettojaan. Annan kahdeksan pistettä


Kääk! Yritin mennä kattoo spotifysta mikä miun biisinoston nimi oli mutta säikähdin kun se oli yhtäkkiä muuttunu ja ehdotteli ties mitä rivoja soittolistoja. Minä en teidän soittolistojanne kuuntele. "Radio Rockin 500 parasta" HELL NO! Tästä järkyttyneenä painoin exittiä ja biisinosto jääköön mysteeriksi.

Aamulla tunsin eläväni

Ehkä paras fiilis ikinä lähtee uuteen päivään ja viikkoon kun aamulla heräät ihanasti ennen kellon soittoa ja ajattelet miten kivaa kun ei oo kiire. Siinä sitten menet suihkuun ja kun tulee aika laittaa shampoo päähän tajuat, että koko lattia lainehtii. Ei pelkästään suihkukoppi vaan koko muukin osa kylppäristä. Herätät kotinatsinkin katsomaan tätä mainiota maanantaiyllätystä ja yhdessä kuin putkimiehet toteatte, että viemäri ei vedä.

Itsehän olin sunnuntaina pesemättä hiuksiani ja tilanne päässäni hyvinkin rasvainen. Kruunasin siis aamuni alastomana pesemällä hiukseni vessanpöntön päällä ja huuhtelemalla käsisuihkulla. Kaupunkiasumisen riemua. 

35. Count Basie, The Atomic Mr. Basie 1957

Tää jääääzzzzläppä alkaa olla pikku hiljaa yhtä vanha ja kulunut kuin miun jutut. Jokohan alkas riittää?


Vaihdan taas suvereenisti aihetta. Ootteko ikinä ollu tilanteessa, jossa fiilistelette muutaman viikon sitä, että kun työpaikka muuttaa niin teidän ei tartte tuhlata viikonloppuanne kamojen roudaamiseen KUNNES yksi nätti aamu tuutte töihin ja pomo kysyy "Niin, tuota vieläkö oot sitä mieltä, että et haluu viettää yhtään viikonloppua meidän kanssa?". Mielessäs ajattelet, että totta vitussa oon mutta ääneen sanot "Noh, kai mie sit voin tulla". Ihanaa! Ja sitten maanantaina pirteenä tyttönä töihin jossa yllätysyllätys saat nähdä työkaveris pitkän parin tunnin eron jälkeen. Voi autuutta. Taidanpä kuunnella koko muuttoviikonlopun jatsia niin on ilo niin korkeella ettei sitä ees huomaa.

34. The Doors, Morrison Hotel 1970

Olipas taas. Musanatsihanna antaa tiukat 3 tähtee. Ei vituttanu mutta en myöskään ihastunu niin ei tuu toisia treffejä. Mut olit sää Jim silti aika kuuma.

33. M.J Cole, Sincere 2000

Turhaan mää tätäkään aivopierua pihtailen.


Hei, onks sul hyvä fiilis!!!!!??! Ai on? No kuunteleppa tosta niin eiköhän ne ranteet saada siultakin auki.

32. The Black Crowes, Shake Your Money Maker 1990

Kun meillä joskus on kotinatsin kanssa matkakassa kasassa ja istahdan siihen vuokra-autoon jenkkilässä niin saattaapi olla, että tää levy on messissä. Toisaalta myös Finnhits volit 1-100 voi olla mukana, että näin.


Kuunnelkaa tää, ei miulla muuta. Rokrok.

Haluaisin nähdä

sen aasinsillan, mitä pitkin joku ihana on tullut tänne bestbabymonitors.infosta. Ei vissiin oo mikään kovin kapee silta.

Oon tosi pettynyt

Tän kuun pissicosmossa ei ollu mitään, josta haluisin kertoo teille. Voisivat vähän skarpata.

31. The Cure, Seventeen Seconds 1980

Tää sai miut ajattelemaan miten onnekas oon kun en oo hipsteri, koska

A) Miun ei tartte valehdella tykänneeni yhdestäkään nuotista tässä

B) Miun ei ikinä tartte mennä Flow'hun skumppalasi kourassa leikkimään, että oon festareilla.

Näin kotihenki mie oon

Kaadoin eilen punkkua itseni lisäksi myös pitkin sänkyä. Arvatkaa onko meillä vaihdettu lakanoita? Ei todella ole.

30. The Crickets, The Chirping Crickets 1957

Buddy Holly kun aukasee suunsa niin Hannan kellohame heilahtaa samantien. Mie oon aika helppo siinä suhteessa, että annan kauheesti anteeks jos musatyyli on sellasta mistä muuten tykkään. Tässä kävi nyt vähän silleen. Ei todellakaan paskalevy mutta miulla oli vissiin tosi suuret odotukset kun kyseessä oli Buddy...ihanaihana Buddy! Oon kyllä oikeesti ihan järkyttävän kyrpä-ämmä kun haukun heti jos levy ei oo hittitykitystä alusta loppuun kertakuulemalla. Mut silleen mie rullaan.

En anna ees miinuspistettä siitä, että se oli selkeesti oman aikansa hipsteri niissä silmälaseissaan ja syy miks se pääsee hipsteririkoksestaan niinkuin koira veräjästä (sanos meidän äiti) on se, että mie ite haluun tollaset lasit jos tuun sokeeks.

Biisinä miun ikuisuussuosikki: That'll Be The Day. Aivan supermahtava!

Voi luoja, oon niin väärän vuosikymmenen lapsi.

Jos muuten miun yksi lukija (terveisiä Tampereelle!) ei oo huomannu niin oon antanu ittelleni luvan hourii näissä postauksissani mitä huvittaa jos ei huvita puhuu siitä levystä.

29. Bill Evans, Sunday At The Village Vanguard 1960

Mie kieltäydyn sanomasta mitään tästä levystä. Vihani jazzia kohtaan on loppumaton.

Sen sijaan haluan kysyä, että miks sushi on niin saatanan suosittua? Maistoin sitä taas tänään, siinä oli riisiä, joku vitun kurkunpala ja vielä joku random kasvis. Ai että! Sit kun dippaat sen siihen soijaan niin joo sit vittu maistuu soija. Muutenkin toi sushin pureminen on menny Suomessa ihan överiks. Teinit kirjottelee muotiblogeissaan miten käytiin bestiksen kanssa sushilla ja sit hehkutetaan jotain malmin peräkylänmummon mestaa jossa on maailman parasta sushia ja muistetaan vielä mainita miten vois sillä elää loppuelämänsä. Nyt kun tääkin kylä on tajunnu, että sellanen ruoka on olemassa niin suomalaiset hiihtää kaikkien muiden perässä sushille ja muut on silleen "NÄHTY".

Jos haluut olla trendikäs rullansyöjä niin siirry vietnamilaisiin rulliin. Ai mistäkö tän tiedän? Luin jostain blogista tietty. Sushi on totally old school daaah!!!!111

JK: Ihmettelen kovasti jos kukaan ei eksy tänne tän jälkeen sanalla SUSHI.

Minkälainen nainen tarttee romanttisia komedioita?

Sellanen nainen, joka ei oo tajunnu kattoo Brucee Die Hardeissa. Ihana likanen mies vaimonhakkaajissa.


Huomenna kuunnellaan vihdoin taas musaa.

2012

Vuosi 2012 vaikuttaa jo nyt olevan ihan erilainen kun viime vuosi. Minä nörttään kauheessa darrassa sängyssä, eiliset ripsivärit on poskilla, suussa maistuu paska ja juoksen vessassa koko ajan. Kotinatsi nukkuu vieressä. Asiat on todella muuttunu. 

Lupaan pitää ainakin yhdestä levystä joka kuussa, se tosin tarkottaa, että miun pitää alkaa taas kuunnella niitä. Huokaus sille.